Kaksi Lontoon suurinta mestarisuosikkia eivät olisi voineet aloittaa Valioliiga-kauttaan juuri erilaisemmin.
Chelsea menetti otteensa kotikentällään Cahilin ulosajon jälkeen Burnleyä vastaan, ja vierailija onnistui hyödyntämään tilanteen tekemällä peräti kolme maalia Stamford Bridgellä – ottelu päättyi lopulta lukemiin 2-3. Tottenham pelasi tehokkaasti ja rauhallisesti lyödessään nousijajoukkue Newcastlen vieraskentällä. Myös tässä ottelussa, joka päättyi Spursin 2-0-voittoon, nähtiin myös yksi punainen kortti, kun kotijoukkueen Jonjo Shelvey hölmöili itsensä pihalle toisen jakson alussa.
Nämä kaksi tulosta lyövät lisää bensaa liekkeihin kahteen kysymykseen, joita on pohdittu koko kesä: Onnistuuko Tottenham jatkamaan tasaista, positiivista kehitystään ja olemaan yksi Valioliigan suosikeista tällä kaudella? Ja onko niin, että kaikki ei ole kohdallaan hallitsevan mestarin Chelsean riveissä, ja että manageri Conte ei ole tyytyväinen joukkueen pelaajiin ja pelifilosofiaan?
Chelsea
Harvat liigamestarit ovat nykyaikana näyttäneet samanlaista dominanssia kuin viime kauden Chelsea. Conten joukkue oli käytännössä varmistanut liigakultansa jo uudenvuoden tienoilla. Näin ollen nimenomaan talvikuukausien huippukunto loi pohjan joukkueen Valioliiga-mestaruudelle ja auttoi Chelsean karkumatkalle haastajiin verrattuna. The Blues ei kärsinyt juurikaan loukkaantumisista, vaan Conte saattoi peluuttaa enemmän tai vähemmän neljäätoista samaa pelaajaa koko vuoden ajan.
Tällä kaudella tilanne on erilainen, sillä Chelsean on otettava otteluohjelmassaan huomioon myös Mestareiden liiga. Viime syksynä Conten miehistö sai selkeää etua siitä, että he saattoivat keskittyä liigaan täysillä – todellista luksusta, josta mikään haastajajoukkue ei päässyt nauttimaan.
Samanaikaisesti voidaan sanoa, ettei Chelsea edelleenkään ole ”valmis” joukkue uudelle kaudelle. Useampia pelaajia on lähtenyt – kuten Matic ja Terry – ja monista on tullut melko lailla tarpeettomia… Sen lisäksi Diego Costan tilanne on edelleen epäselvä. Pelaajamyyntien ja pelaajien lopettamisten vuoksi Chelsean materiaali on hiljalleen muuttunut todella, todella ohueksi. Conte ei ole käyttänyt tämän asian korjaamiseksi kaikkia voimavarojaan, mikä on aiheuttanut kitkaa italialaismanagerin ja seurajohdon välille.
Chelsean aloituskokoonpano on edelleen pelottavan vahva, mutta penkillä on aika tyhjää. Näin ollen Conten on toivottava, että Moses, Marcos Alonso, David Luiz ja kumppanit onnistuvat tällä kaudella yhtä hyvin kuin kaudella 2016/17. Aika paljon vaadittu, sillä edelliskausi saattoi olla monille näistä pelaajista melkeinpä se uran huippuhetki. Conte yrittää epätoivoisesti löytää joukkueeseensa uusia puolustajia, eikä Michy Batshuayin otteista kentän toisella puoliskolla ole tässä vaiheessa mitään takeita. Ei olisi lainkaan yllättävää, mikäli Conten ostoslistalta löytyisi myös vähintään yksi tai kaksi hyökkääjää.
Eden Hazardissa Chelsealla on yksi Valioliigan absoluuttisesti parhaista hyökkäävistä keskikentän laitapelaajista, ja mikäli belgialainen sekä tulokaskärki Alvaro Morato löytävät toisensa, aiheuttaa Chelsean hyökkäykalusto pelkoa kaikissa liigan puolustuslinjoissa.
Ennen sunnuntaista Spurs-ottelua Contella on kuitenkin ongelmia saada kokoon edes jonkinlainen joukkue. Jopa kuusi tavallisen aloituskokoonpanon pelaajista saattaa olla sivussa: Sekä Cahill että Fabregas kärsivät pelikieltoa katseltuaan punakorttia sarja-avauksessa Burnleyä vastaan. Eden Hazard on edelleen loukkaantuneena, ja sama koskee Chelsean uutta hankintaa Tiemoue Bakayokoa. Pedron pelaaminen on epävarmaa viime kauden peruja olevan kasvovamman vuoksi. Costa taas on selvästi persona non grata Conten silmissä.
Miltä Chelsean joukkue sitten näyttää Spursia vastaan? Luizin nostaminen keskikentälle saattaa olla tarpeen, ja Alvaro Morata jatkaa takuulla hyökkäyksen kärjessä vahvan debyyttiottelunsa jälkeen. Moses palaa joukkueeseen pelikiellon jälkeen. Vaihtoehtojen puuttuessa saatamme nähdä myös Andreas Christensenin saavan uuden mahdollisuuden.
Tottenham
Ikoninen ja legendaarinen White Hart Lane ei enää ole Tottenhamin kotikenttä, tai ei ainakaan tällä kaudella. Kotiottelut pelataan Wembleyllä siihen asti, kunnes uusi ja modernisoitu White Hart Lane avaa ovensa 61 000 katsojalle, jotka sisään kerralla mahtuvat.
Tottenhamilla ei kuitenkaan ole aikeita vaihtaa maisemaa toisesta uudesta kodistaan – Valioliigan eliittijoukkueiden ryhmästä. Vaikka Tottenhamia voi edelleen pitää kehittyvänä joukkueena, näyttää joukkueen käyrä niin vahvasti ylöspäin, ettei liigakulta olisi ollut viime kaudellakaan ihme.
Spurs-leirissä ollaan optimistisia, sillä Spurs onnistui vihdoin kapuamaan liigassa toiselle sijalle – ja ensikertaa vuosikymmeniin arkkivihollisen Arsenalin edelle. Kyseessä oli samalla Tottenhamin paras Valioliiga-sijoitus koskaan.
Ainoa epävarmuustekijä ennen uuden kauden alkua on ehkäpä nimenomaan kotikenttä, joka ei ole nyt ”kotikenttä” – Wembleyn stadionia ei voida mainita edes samana päivänä White Hart Lanen kanssa, kun puheenaiheena on tunnelma. Lisäksi Tottenhamin tulokset juuri Wembleyltä eivät ole historian saatossa olleet kovinkaan mairittelevia.
Viime kaudella Tottenham pelasi Englannin suurimmalla futisstadionilla yhteensä viidesti: tuloksena oli voitto, tasapeli ja kolme tappiota. Ja nämä olivat tärkeitä otteluita, joiden huonoista tuloksista joukkue sai maksaa kalliisti Mestareiden liigassa, Eurooppa-liigassa ja Englannin cupeissa.
Ehkäpä vastustajien tasolla oli kuitenkin tässä tapauksessa merkitystä. Tottenham kohtasi Chelsean, Monacon ja Bayer Leverkusen, jotka olivat vielä edelliskaudella liikaa Spursille. On kuitenkin fakta, että Wembleyllä pelaamiseen sisältyy joitakin vaikeuksia. Kenttä on nimittäin suurempi kuin kaikki muut Valioliiga-kentät ja lähes 10 % suurempi kuin vanha White Hart Lane. Koska Pochettino rakastaa korkealla ja aggressiivisella prässillä pelaamista, muuttuu Tottenhamin taktiikan toteuttaminen vaikeammaksi laajemmalla pelialueella. Ei ole täysin tuulesta temmattua verrata Tottenhamin tilannetta viime kauden West Hamiin, jolla oli ongelmia sopeutua London Stadiumilla pelaamiseen.
Tottenham on kuitenkin epäilyksettä vahvempi joukkue kuin West Ham – ja Pochettino on saanut pitää parhaat pelaajansa. Aiemmin tämä oli Spursille harvinaista, sillä avainpelaajat lähtivät usein kauden päätteeksi ”suurempiin” seuroihin. Nyt asiat ovat muuttuneet. Vähän aikaa sitten puhuttiin paljon maalivahti Hugo Llorisista, jonka huhuttiin olevan matkalla eurooppalaiseen suurseuraan, mutta Spurs kieltäytyi myymästä. Kilpailevien managerien silmät tuntuivat myös kesän siirtoikkunassa kiinnittyneen Harry Kaneen, Englannin parhaaseen hyökkääjään, mutta kaikille selvisi nopeasti, etteivät hän tai Dele Alli ole myynnissä – nyt tai koskaan. Toki Tottenham myi Kyle Walkerin Manchester Cityyn, mutta manchesterilaiset pakotettiin maksamaan puolustajasta muhkea 50 miljoonan punnan siirtosumma. Lisäksi Pochettinolla näyttää olevan suuria odotuksia samalla pelipaikalla pelaavaa Kieran Trippieriä kohtaan, ja tämä oli itse asiassa ykkösvalinta ennen Walkeria useissa viime kauden lopun otteluissa.
Loppujen lopuksi Pochettinon ei tarvitse muuttaa kovinkaan paljoa, minkä osoitti myös avausottelu Newcastlea vastaan. On silti totuuden nimissä sanottava, ettei ottelu liiganousijan loppuunmyydyllä kotistadionilla ollut helppo. Spurs kontrolloi kuitenkin ottelua ja oli säälimättömän tehokas aina paikan saadessaan. Viime kaudella Tottenhamilla oli tilastojen mukaan liigan paras puolustus, ja mikäli viime viikonlopun kaltaiset esitykset jatkuvat, voi kyseessä olla merkityksellinen ase Valioliigan mestaruudesta puhuttaessa. Lloris ei ole ainoastaan tähtimaalivahti vaan hoitaa myös ”liberon” tonttia, minkä ansiosta koko Tottenhamin miehitys voi pelata ylempänä. Jan Vertonghen ja Toby Alderwereld ovat molemmat laadukkaita toppareita. Eric Dier voi pelata millä puolustuksen paikalla tahansa, kun taas Victor Wanyama hallitsee oman alueensa keskikentällä täysin. Tyylikkään maalin Newcastlea vastaan viimeistellyt Ben Davies tarjoaa hyvän vaihtoehdon Roselle vasemmalla.
Mousa Dembélé on perinteinen pelinrytmittäjä, jolla on uskomaton kyky löytää aina oikea syöttövalinta. Son Heung-min on vikkelä ja tehokas, ja Christian Eriksen on ottanut luovan roolin Erik Lamelan poissaollessa. Kärjessä pelaavat tietenkin supertähdet Kane ja Alli. Lisäksi omaa tilaisuuttaan kärkkyvät monet nuoret ja lupaavat pelaajat, kuten Cameron Carter-Vickers, Marcus Edwards, Josh Onomah, Kyle Walker-Peters ja Harry Winks.
Toisin sanoen Pochettinon ongelmat ennen sunnuntain matsia ovat täysin erilaisia kuin Contella – ja huomattavasti miellyttävämpiä.
